Maalämpö on luonnon oma lämpövarasto.

Maalämpö

Pyydä tarjous
Icon-1.png

Mitä on maalämpö?

Maalämpö on luonnon oma lämpövarasto. Auringon säteily ja maapallon ytimen hehku lämmittävät maaperää, kalliota ja vesistöjä. Lämpö saadaan talteen lämmönkeruuputkistolla ja maalämpöpumpulla, ja se jaetaan rakennukseen vesikiertoisten patterien tai vesikiertoisen lattialämmityksen avulla. Maalämmön avulla lämpenee myös käyttövesi, ja kesällä samaa järjestelmää voi käyttää viilennykseen.

Yleensä lämmönkeruuputkisto asennetaan kallioon porattuun syvään lämpökaivoon. Suuremmalle maa-alueelle putkisto voidaan asentaa myös vaakatasoon maan alle reilun metrin syvyyteen. Jos rakennuksen läheisyydessä on sopiva vesistö, putkisto voidaan sijoittaa myös siihen.

Maalämpö on nykyään erittäin suosittu lämmitysmuoto, koska se tulee ajan myötä huomattavasti edullisemmaksi kuin esimerkiksi öljylämmitys, sähkölämmitys tai kaukolämpö. Uusiutuvana ja puhtaana energianlähteenä maalämpö on kestävä valinta.

 

Icon-2.png

Maalämmön hinta

Maalämmön hinta riippuu rakennuksen lämmitysenergian ja lämmitystehon tarpeesta.
Maalämpöjärjestelmän hankkiminen on kannattava sijoitus sekä omakotitaloon että suurempaan asuin- tai liikekiinteistöön. Säästöt lämmityskustannuksissa ovat maalämmöllä yleensä suuremmat kuin maalämpöä varten otetun lainan lyhennys- ja korkokustannukset, joten maalämpö säästää rahaa heti asentamisestaan lähtien.
 
Kun kodin lämmitysjärjestelmäksi vaihdetaan maalämpö, hintaa pienentää tuntuvasti se, että kaikissa työvaiheissa voi hyödyntää kotitalousvähennystä. Lämpökaivon poraamisesta kotitalousvähennystä voi saada jopa useita tuhansia euroja. Vähennyskelpoisia töitä ovat myös vanhan järjestelmän purkaminen ja maalämpöjärjestelmän asentaminen. Veronmaksajaa kohden vähennyksen määrä on 2400 euroa vuodessa (vuonna 2016).
 
Maalämmön hinta riippuu rakennuksen lämmitysenergian ja lämmitystehon tarpeesta. Maalämmön hinta muodostuu lämpökaivon porauksesta, maalämpöpumpusta, mahdollisesta erillisestä puskurivaraajasta ja lämpimän käyttöveden varaajasta sekä asennustyöstä. Lämpökaivojen syvyys, laitteiden teho ja varaajien tilavuus mitoitetaan huolellisesti vastaamaan rakennuksen tarpeita. Suuremmissa asuinkiinteistöissä ja liikekiinteistöissä lämpökaivoja, maalämpöpumppuja ja varaajia voidaan tarvita useampia.
 
Maalämmön hinnasta suuri osa muodostuu porauksesta. Porauksen hinta riippuu energiakaivojen määrästä ja syvyydestä. Myös maakerroksen paksuus kallioperän päällä vaikuttaa porauksen hintaan. Maakerroksen poraus on noin kaksi kertaa kalliimpaa kuin kallioporaus, koska maaporauksessa käytetään teräsputkea, joka estää maa-aineksen sortumisen lämpökaivoon. Suomessa maakerroksen paksuus nostaa hyvin harvoin porauksen hintaa merkittävästi, koska kallioperä on lähes kaikkialla lähellä maan pintaa. Etelä-Suomen alueella maakerroksen paksuus vaihtelee tavallisesti muutamista metreistä muutamiin kymmeniin metreihin. Kallioperän porauksen hinta on noin 30 euroa metriltä, joten n. 150 metriä syvän lämpökaivon hinta on n. 4500 euroa, kun maaporausta on vähän. Hinta sisältää porauksen lisäksi lämmönkeruuputkiston ja lämmönkeruunesteen. Lämpökaivoja voi toki saada joskus metrihinnaltaan halvemmallakin, mutta silloin on tavallisesti tingitty teräsputken bentonoimisesta kiinni peruskallioon, lämmönkeruuputken laadusta tai takuusta. Tom Allen Seneran toteuttamissa maalämpöjärjestelmissä lämmönkeruuputken takuu on 10 vuotta. Käytössämme on tietokanta Suomessa toteutetuista lämpökaivoporauksista, joten parhaan arvion porauksen hinnasta samoin kuin koko maalämpöjärjestelmän kustannuksista saa pyytämällä meiltä tarjouksen maalämpöjärjestelmästä.
 
Maalämpöjärjestelmään valitaan maalämpöpumppu, jonka ominaisuudet ja teho vastaavat parhaiten rakennuksen tarpeita. Omakotitalojen maalämpöpumppujen teho vaihtelee tavallisesti välillä 4,5 kW–17 kW, ja maalämpöpumpun hinta sekä maalämmön asennuksen hinta materiaaleineen vaihtelee yhteensä n. 7500–11 000 euron välillä. Kun tähän lisätään porauksen hinta, sähköasennuksen kustannus, mahdollisen erillisen lämpimän käyttöveden varaajan sekä puskurivaraajan kustannus, maalämpöjärjestelmän kustannukset vaihtelevat omakoti- ja paritaloissa yhteensä n. 15 000–35 000 euron välillä. Rivi- ja kerrostalojen sekä liikekiinteistöjen maalämpöpumppujen teho on yleensä 22 kW–90 kW, ja maalämpöpumppuja voi olla useita. Suurimmissa asuin- ja liikekiinteistöissä maalämpöpumppujen yhteenlaskettu teho voi olla useita satoja kilowatteja. Pienemmissä rivitaloissa maalämmön hinta voi olla yhteensä noin 35 000 euroa, ja suurimmissa asuin- ja liikekiinteistöissä jopa 600 000 euroa. Maalämmön hinta vaihtelee siis voimakkaasti maalämpöjärjestelmän laajuuden perusteella. Kerrostaloissa maalämpöön yhdistetään lisäsäästöjen saamiseksi tavallisesti poistoilman lämmön talteenotto (LTO). Pienemmissä kerrostaloissa LTO:n ja maalämmön hinta on yhteensä n. 100 000 euroa, ja suurimmissa useamman kerrostalon kiinteistöissä jopa 600 000 euroa.
kapio-bg.png
Laskuri.png

TOM ALLEN SENERA RAHOITUS YKSITYISHENKILÖILLE

 

Tom Allen Seneran rahoituksella saat joustavasti maksuaikaa hankinnallesi. Hakemus on helppo tehdä sähköisesti. Rahoitusta hakemalla et sitoudu mihinkään.

 

Hae rahoitusta

Icon-3.png

Maalämmön Kustannukset

Kun maalämpöjärjestelmä on mitoitettu, suunniteltu ja asennettu oikein, maalämmön sähkönkulutus on pienin mahdollinen, ja saavutetaan parhaat säästöt.
Maalämmön edulliset käyttökustannukset ovat yleisin syy maalämpöjärjestelmän hankkimiselle. Maalämmön tuottamilla säästöillä voidaan tavallisesti kattaa lainan lyhennys- ja korkokustannukset, ja rahaa jää sen jälkeen vielä yli. Itse maalämpö on ilmaista, uusiutuvaa energiaa, mutta maalämpöpumppu tarvitsee toimiakseen sähköä. Maalämpöpumpun sähkönkulutus on kuitenkin vain noin 30 % esimerkiksi sähkölämmityksen, öljylämmityksen tai kaukolämmityksen energiankulutuksesta. Maalämpöpumpulle voidaan haluttaessa tuottaa sähköä myös esimerkiksi aurinkopaneeleilla, jolloin järjestelmästä saadaan vielä omavaraisempi, ja maalämmön kustannukset pienenevät entisestään. Kun maalämpöjärjestelmä on mitoitettu, suunniteltu ja asennettu oikein, maalämmön sähkönkulutus on pienin mahdollinen, ja saavutetaan parhaat säästöt.
 
Oikein asennettua maalämpöjärjestelmää ei tarvitse huoltaa juuri lainkaan, mutta sekä omakotitalon että suuremman kiinteistön maalämpöjärjestelmä on syytä tarkastaa vuosittain. Suuremmissa kiinteistöissä järjestelmään saattaa kuulua useita maalämpöpumppuja ja varaajia, ja järjestelmään on mahdollisesti yhdistetty poistoilman lämmön talteenotto maalämmön sähkönkulutuksen pienentämiseksi. Laaja järjestelmä on järkevää ottaa etävalvottavaksi, jotta maalämmön sähkönkulutusta ja tuotettua lämpöenergiaa voidaan seurata jatkuvasti. Näin varmistetaan, että järjestelmä toimii koko ajan parhaalla mahdollisella tavalla.
 
Maalämpöpumpun kuluvien osien uusimiskustannukset eivät ole pitkällä aikajänteellä merkittävät. Maalämpöpumpun arvokkain käytössä kuluva osa on kompressori. Sen tyypillinen käyttöikä on noin 20 vuotta, ja uusimiskustannukset ovat joitakin tuhansia euroja. Käyttövuotta kohti uusimiskustannukset ovat siis noin 100–500 euroa järjestelmän laajuudesta riippuen. Muita maalämpöpumpun kuluvia osia ovat lähinnä kiertovesipumput, joiden käyttöikä on tavallisesti yli kymmenen vuotta, ja hinta vaihtelee muutamasta sadasta eurosta tuhanteen euroon. Myös kolmitieventtiilin toiminta saattaa pitkän ajan kuluessa heikentyä. Sen uusimishinta on joitakin satoja euroja. Näin laskien maalämmön kustannukset kuluvien osien suhteen ovat reilusta sadasta eurosta joihinkin satoihin euroihin vuodessa.
Maalämpöpotentiaali
Alueesi maalämpöpotentiaali

Alueesi maalämpöpotentiaali

 

Maalämpö toimii Suomessa erinomaisesti, mutta eri alueiden välillä on kuitenkin pieniä eroja. Tarkista kuinka hyvin maalämpö soveltuu alueellesi!

 

Katso oman alueesi sopivuus maalämpöön

 

Icon-4.png

Maalämpöpumppu

On tärkeää valita energiatehokas eli hyötysuhteeltaan hyvä maalämpöpumppu, joka tuottaa paljon lämpöä siihen nähden, paljonko sähköä sen toiminta kuluttaa.
Maalämpöpumpun avulla siirretään kallioperästä kerätty lämpö talon lämmitysjärjestelmään ja käyttöveteen. Kun lämmönkeruuneste kiertää lämmönkeruuputkistossa, se lämpenee 1–4-asteiseksi. Maalämpöpumpun höyrystimen läpi kulkiessaan lämmönkeruuneste lämmittää höyrystimen kylmäaineen. Kylmäaine alkaa kiehua ja muuttuu kaasuksi. Maalämpöpumpun kompressori puristaa kaasun korkeampaan paineeseen, ja se kuumenee +50–+120 asteeseen. Kuuma kaasu johdetaan lauhduttimeen, jossa se tiivistyy nesteeksi ja siirtää lämmön vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään ja käyttövesivaraajaan. Maalämpöpumppu toimii siis samalla periaatteella kuin jääkaappi, joka kerää lämpöä sisältään ja siirtää sen lauhduttimen avulla huonetilaan.
 
Kuten jääkaappi, maalämpöpumppukin toimii sähköllä. Lämpöpumppu kuitenkin tuottaa kolmin- tai nelinkertaisen, parhaassa tapauksessa jopa viisinkertaisen määrän lämpöenergiaa käyttämäänsä sähköenergiaan verrattuna. Energian lisäksi maalämpöpumppu säästää usein tilaa. Jos rakennuksesta puretaan maalämpöpumpun tieltä yösähkövaraaja tai öljysäiliö, huonetilaa vapautuu muuhun käyttöön, kuten omakotitalon kuntoiluhuoneeksi tai taloyhtiön yhteiseksi tilaksi.
 
Maalämpöpumppujen ominaisuudet poikkeavat toisistaan huomattavasti. Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on lämpöpumpun energiatehokkuus. On tärkeää valita energiatehokas eli hyötysuhteeltaan hyvä maalämpöpumppu, joka tuottaa paljon lämpöä siihen nähden, paljonko sähköä sen toiminta kuluttaa. Lisäksi on tarkistettava, että maalämpöpumppu toimii oikealla lämpötila-alueella. Lämmityspatterien pinta-ala on pienempi kuin lattialämmityksen, joten patteriverkostoon on jaettava kuumempaa vettä, ja tarvitaan korkean lämpötila-alueen maalämpöpumppu. Valinnassa kannattaa huomioida myös lämpöpumpun käyntiääni. Laadukas maalämpöpumppu on hiljainen laite, jonka voi asentaa lähes mihin tahansa tilaan. Lisää tietoa maalämpöpumpun valinnasta ja tuotevalikoimastamme löydät sivulta Maalämpöpumput.
Icon-5.png

Lämmönkeruu

Lämmönkeruupiiri on putkisto, jossa maalämpöpumppu kierrättää lämmönkeruunestettä. Lämmönkeruuneste on jäätymätöntä veden ja bioetanolin eli luonnollisen alkoholin seosta. Tavallisimmin lämmönkeruupiiri asennetaan kallioperään porattuun lämpökaivoon, sillä kallioperä on energiatehokkain lämmön lähde, ja lämpökaivossa putkisto on parhaassa suojassa. Joissain tapauksissa lämmönkeruupiiri voidaan asentaa myös maaperään tai vesistöön.
Ammattitaitoinen mitoittaja huolehtii siitä, että porakaivon syvyys sekä lämpöpumpun tyyppi ja teho sopivat yhteen parhaalla mahdollisella tavalla.

Porakaivo

Lämmönkeruuputkistoa varten porataan tavallisesti 100–300 metriä syvä lämpökaivo eli energiakaivo. Porakaivon syvyys mitoitetaan rakennuksen lämmitysenergian ja lämmitystehon tarpeen mukaiseksi.
 
Kun kyseessä on lämmitysjärjestelmän vaihto, energiakaivo ja koko maalämpöjärjestelmä mitoitetaan toteutuneen energiankulutuksen perusteella. Uudisrakennuksissa mitoitus perustuu laskennalliseen lämmitysenergian kulutukseen ja tehon tarpeeseen. Ammattitaitoinen mitoittaja huolehtii siitä, että porakaivon syvyys sekä lämpöpumpun tyyppi ja teho sopivat yhteen parhaalla mahdollisella tavalla.
 
Lämpökaivo on täynnä pohjavettä, ja lämpö siirtyy kalliosta lämmönkeruuputkistoon veden välityksellä. Koska vesi ei johda lämpöä kovin hyvin, lämmönkeruuputket on hyvä sijoittaa mahdollisimman lähelle kallion seinämää. Nykyisissä lämpökaivoissa, joiden halkaisija on tavallisesti 115 millimetriä, putkisto saadaan lähemmäksi kallion seinämää kun 140 millimetrin lämpökaivoissa, jotka olivat aiemmin yleisimpiä. Aiemmat lämpökaivot olivat halkaisijaltaan suurempia kuin nykyiset, koska lämpökaivot porattiin samalla tekniikalla kuin vesikaivot.
Lämpökaivo porataan porauskalustolla, johon kuuluvat poravaunu, pölynsidontakontti ja kuorma-auton kuljettama kompressoriyksikkö.

Lämpökaivon Poraus

Lämpökaivo voidaan porata pienellekin tontille. On kuitenkin huolehdittava siitä, että mahdollinen naapuritontin energiakaivo on vähintään 15 metrin päässä. Jos naapuritontin lämpökaivo on tätä lähempänä, etäisyys saadaan tarpeeksi suureksi poraamalla kaivo vinoon poispäin naapuritontista. Tällaisessa tapauksessa poraaminen aloitetaan vähintään 5 metrin päässä naapuritontin energiakaivosta. Mahdollisen vesikaivon ja energiakaivon väliin on jätettävä n. 40 metrin etäisyys. Lämpökaivo on parasta porata mahdollisimman lähelle rakennuksen teknistä tilaa, kuitenkin vähintään kolmen metrin päähän rakennuksen seinästä. Poikkeustapauksissa lämpökaivo voidaan porata myös lähemmäksi rakennuksen seinää.

 

Lämpökaivo porataan porauskalustolla, johon kuuluvat poravaunu, pölynsidontakontti ja kuorma-auton kuljettama kompressoriyksikkö. Näistä ainoastaan poravaunu täytyy ajaa tontille. Maakerroksen läpi porataan teräsputkiporauksella. Kun päästään kallioperään asti, kaivoon alkaa tavallisesti tihkua pohjavettä, joka vähitellen täyttää energiakaivon. Valmiissa energiakaivossa kallioseinämän lämpö siirtyy lämmönkeruuputkistoon veden välityksellä. Jos kallioperä on niin ehjä, että lämpökaivoon ei tule pohjavettä halkeamia pitkin, lämpökaivo täytetään vesijohtovedellä. Ehjä kallionseinämä pitää vesijohtoveden lämpökaivossa, ja täytetyn lämpökaivon pinta asettuu vähitellen ympäröivän pohjaveden pinnan tasolle. Energiakaivo, joka on täytetty vedellä, toimii siis lämmön lähteenä yhtä hyvin kuin energiakaivo, johon vesi tihkuu porauksen aikana.

 

Porauksessa syntyy kivipölyä, joka sidotaan veteen ja siirretään pölynsiirtoputkella pölynsidontakonttiin. Tontille ei jää porauksesta merkittäviä jälkiä eikä kivipölykasoja. Tavallisesti lämpökaivon poraaminen kestää yhden päivän, mutta jos peruskallion päällä on paksu, yli 50-metrinen maakerros, poraus saattaa kestää päivän tai kaksi kauemmin. Lämpökaivon poraukseen tarvitaan toimenpidelupa, joka haetaan kirjallisesti kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta. Ammattitaitoinen maalämpöyritys hakee toimenpideluvan asiakkaan puolesta. Lämpökaivo ei likaa pohjavettä, joten myös pohjavesialueelle saa tavallisesti porata lämpökaivon. Ainoastaan siinä poikkeustapauksessa, että rakennus on kunnallisen vedenottamon suojavyöhykkeellä, energiakaivoa ei saa porata.

Jos käytettävissä on riittävän suuri tontti, kannattaa harkita lämmönkeruupiirin asentamista porakaivon sijaan vaakatasoon maaperään.

Maaputkisto

Harvinaisissa tapauksissa kallion pinta on hyvin syvällä maakerroksen alla, jopa yli 100 metrin syvyydessä. Näin paksun maakerroksen läpi ei kannata porata lämpökaivoa. Jos käytettävissä on riittävän suuri tontti, tällaisessa tilanteessa kannattaa harkita lämmönkeruupiirin asentamista porakaivon sijaan vaakatasoon maaperään.
 
Maaputkisto asennetaan tavallisesti reilun metrin syvyyteen. Paras maaperä lämmöntuotannon kannalta on savimaa. Kivinen maaperä ei sovi lämmönkeruuputkistolle, koska roudan liikuttamat kivet saattavat vahingoittaa sitä.
 Jos rakennus on sopivan vesistön äärellä, vesistöputkisto voi olla mahdollinen lämmönkeruuratkaisu.

VESISTÖPUTKISTO

Lämmönkeruuputkisto on tavallisesti järkevintä asentaa porakaivoon, mutta poikkeustapauksissa lämpökaivon poraaminen ei ole mahdollista. Jos rakennus on sopivan vesistön äärellä, vesistöputkisto voi olla mahdollinen lämmönkeruuratkaisu. Vesistön on oltava rannan läheisyydessäkin vähintään kaksi metriä syvä, jotta se ei jäädy pohjaan asti. Jos vesi ei ole tarpeeksi syvää, lämmönkeruuputkisto voidaan kaivaa vesirajassa syvemmälle, jolloin jääkerros ei ylety putkistoon asti.
 
Kun vesistöputkisto on asennettu, alueelle ei voi ankkuroida venettä, koska ankkuri voi vaurioittaa putkistoa. Muutoin vesistöä voi käyttää tavalliseen tapaan. Koska vesistössä lämmöntuottoon vaikuttavat monet eri asiat, vesistöputkisto mitoitetaan 1,5-kertaiseksi porakaivon putkistoon verrattuna.
Opas maalämpöön
energiakaivo-opas

Opas maalämpöön



Energiakaivo-oppaasta saat hyvää tietoa maalämmöstä sekä maalämpöjärjestelmistä keskittyen erityisesti energiakaivoihin eli lämpökaivoihin.

 

Lataa ilmainen opas

Icon-6.png

Maalämpöjärjestelmän käyttö ja ylläpito

Jos lämmönjako tapahtuu patteriverkoston avulla, on hyvä tarkistaa, että kaikki patterit lämpenevät kauttaaltaan.
Sekä omakotitalon että suuremman kiinteistön maalämpöjärjestelmän vuositarkastus on syytä antaa tehtäväksi valtuutetulle huoltoliikkeelle, jolla on lakisääteiset kylmäaineluvat. Omakotitalossa tarkistetaan, että maalämpöpumppu toimii moitteettomasti ja hyvällä hyötysuhteella, ja lämmönkeruupiirin sekä lämmönjakopiirin hiukkassuodattimet ovat puhtaat. Jos lämmönjako tapahtuu patteriverkoston avulla, on hyvä tarkistaa, että kaikki patterit lämpenevät kauttaaltaan. Silloin lämmönjakojärjestelmän vesi kiertää kunnolla kaikissa pattereissa, jolloin maalämpöpumpulla ei tarvitse tuottaa niin kuumaa vettä.
 
Suurempien kiinteistöjen maalämpö- ja LTO-järjestelmissä tarkistetaan maalämpöpumpun ja hiukkassuodattimien lisäksi esimerkiksi poistoilman lämmön talteenottokennon suodattimet ja putkistojen virtaukset. Suurten kiinteistöjen maalämpöjärjestelmät ovat usein laajoja ja sisältävät paljon erilaista tekniikkaa. Mitä suurempi kiinteistö on, sitä järkevämpää on ottaa maalämpöjärjestelmä etävalvottavaksi. Silloin voidaan varmistaa, ettei järjestelmän toiminta häiriinny, ja lämmityskustannusten säästöt pysyvät parhaalla mahdollisella tasolla.
Icon-7.png

Maalämmön yhdistäminen muihin lämmitysmuotoihin

Täydelle teholle mitoitettu maalämpöjärjestelmä kattaa rakennuksen lämmityksen tarpeen myös huippupakkasilla, eikä käytä lisäenergiaa missään tilanteessa.
Maalämpö voidaan yhdistää myös muihin lämmitysmuotoihin. Tämä on tarpeen silloin, kun maalämpöjärjestelmä on mitoitettu osatehoiseksi. Täydelle teholle mitoitettu maalämpöjärjestelmä kattaa rakennuksen lämmityksen tarpeen myös huippupakkasilla, eikä käytä lisäenergiaa missään tilanteessa. Tavallisesti maalämpöjärjestelmän teho on kuitenkin 70–80 % rakennuksen tarvitsemasta lämmitystehosta kovimmilla pakkasilla. Tämä teho riittää kattamaan n. 98 % vuoden aikana tarvittavasta lämmitysenergiasta.
 
Omakotitalojen maalämpöpumpuissa on lähes aina sisäänrakennettu sähkövastus, joka tuottaa tarvittavan lisälämmön kylmimpinä päivinä. Maalämpöä täydennetään silloin siis sähkölämmityksellä. Rivi- ja kerrostaloissa tai liikekiinteistöissä samaa tehtävää hoitaa usein erillinen sähkökattila. Maalämpöjärjestelmän voi yhdistää myös aurinkosähkökeräimiin, jolloin lämmitysmuodosta saadaan entistäkin omavaraisempi ja ympäristöystävällisempi.
 
Omakotitalossa maalämmön yhdistämistä esimerkiksi öljylämmitykseen tai kaukolämpöön ei suositella, mutta jos tapana on ollut polttaa vaikkapa tontilta löytyvää ylimääräistä puuta puukattilassa, mikään ei estä säilyttämästä puukattilaa maalämmön rinnalla.
 
Suuremmissa asuin- ja liikekiinteistöissä muiden lämmitysmuotojen yhdistämistä maalämpöön kannattaa harkita tapauskohtaisesti. Jos esimerkiksi hyväkuntoinen öljykattila yhdistetään maalämpöön, maalämpöjärjestelmää ei tarvitse mitoittaa huipputeholle, jolloin maalämmön investointikustannukset ovat pienemmät.
Icon-8.png

Maaviileä

 Lämpökaivoa voidaan käyttää kesällä rakennuksen viilennykseen maaviileän avulla.
Lämpökaivoa voidaan käyttää kesällä rakennuksen viilennykseen maaviileän avulla. Jäähdyttämiseen tarvitaan puhallinkonvektori, jossa on puhallin ja lämmönsiirrin. Laite asennetaan esimerkiksi sisäkattoon.
 
Puhaltimen avulla huoneilma kierrätetään lämmönsiirtimen läpi. Lämmönsiirtimen kautta kulkee myös maaperästä tuleva viileä lämmönkeruuneste, joka kerää lämmön huoneilmasta ja kuljettaa sen maa- tai kallioperään. Lämmönkeruunesteen kierrosta huolehtii erillinen kiertovesipumppu. Seuraavalla lämmityskaudella maaperään kertynyttä lämpöä voi hyödyntää jälleen lämmityksessä.
 
Viilennys maalämpöjärjestelmällä on erittäin edullista, sillä sähköä tarvitaan vain puhallinkonvektorin ja kiertovesipumpun toimintaan. Viilennyksestä maaviileän avulla käytetäänkin myös nimitystä vapaajäähdytys, koska itse jäähdytys tapahtuu suoraan viileän kallioperän avulla ilman erillistä jäähdytyskonetta.
Icon-9.png

Maalämmön ekologisuus

Uusiutuvana ja puhtaana energianlähteenä maalämpö on kestävä valinta.
Maalämpö on uusiutuvaa energiaa, joka ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä. Maalämmön nostamiseen maaperästä tarvitaan maalämpöpumppu, joka toimii sähköllä. Lämpöpumppu kuitenkin kuluttaa vain pienen osan siitä sähkömäärästä, joka tarvittaisiin esimerkiksi suoraan sähkölämmitykseen.
 
Osa maalämpöpumpun tarvitsemasta sähköstä voidaan tuottaa myös aurinkosähköpaneeleilla. Aurinkopaneelien tekniikka on kehittynyt ja hinta laskenut viime aikoina huomattavasti, joten niiden käyttö todennäköisesti yleistyy lähitulevaisuudessa.
 
Maalämpö vähentää hiilidioksidipäästöjä noin kaksi kolmasosaa sähkölämmitykseen verrattuna ja noin 60 % öljylämmitykseen verrattuna. Maalämpöjärjestelmään voidaan yhdistää myös huoneilman viilennys maaviileällä, joka tuottaa vähemmän päästöjä kuin mikään muu jäähdytysmenetelmä. Ilmaston lämmetessä kuumat kesät yleistyvät, ja tarve ekologiselle jäähdytysmenetelmälle kasvaa.