Tässä kirjoituksessa arvioin maalämmön kannattavuutta kolmesta näkökulmasta. Ensiksi vertaan maalämpöön sijoittamista osakemarkkinoille sijoittamiseen eli tarkastelen sijoitetun pääoman tuottoa. Toiseksi käsittelen maalämmön hankkimista lainarahoituksella. Kolmanneksi selvitän, mitä tarkoitetaan maalämpöjärjestelmän takaisinmaksuajalla. Esimerkkinä käytän tosielämään perustuvaa tapausta, jossa 200 m²:n omakotitalon sähkölämmitys vaihdetaan maalämpöön.
On sanottu, että todelliset autoharrastajat tunnistaa siitä, että he jättävät autonsa kotiin paukkupakkasilla. Kylmäkäynnistys kuluttaa moottoria enemmän kuin satojen kilometrien sunnuntaiajelu, lisäksi myös polttoaineen kulutus on moninkertaista ennen kuin moottori lämpenee. Sekä auton että lompakon kannalta on siis eduksi, jos kylmäkäynnistyksiä tapahtuu mahdollisimman harvoin.
Tässä blogitekstissä käsittelen maalämpöjärjestelmän käyttökustannuksia kahden tosielämään perustuvan esimerkkitapauksen avulla. Kun öljy- tai sähkölämmitys vaihdetaan maalämpöön, säästetään vuosittain arviolta 65 prosentista ylöspäin lämmityskuluissa. Säästöt riippuvat öljyn ja sähkön hinnan kehityksestä.
Viime vuosina monet taloyhtiöt ovat kohdanneet tosiasian, että vanha lämmitysjärjestelmä on tullut käyttöikänsä päähän ja se on uusittava. Lämmitysjärjestelmän vaihtoon ajaa myös lämmityskustannusten jatkuva nousu. Yhtiökokouksissa käydään läpi vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Risto Isomäen kirjassa Sarasvatin hiekkaa kerrotaan tutkijoista, jotka löytävät Intian rannikolta meren alle hautautuneen muinaisen sivilisaation. Tämä laajalle levinnyt asutus tuhoutui tsunamissa, jonka aiheutti ilmeisesti valtamereen sortunut tulivuori. Kirja herättää lukijan pohtimaan, voisiko jotain samanlaista tapahtua nykyaikana ja jos voi, miten sellaisen voisi mahdollisesti estää.
